poltella
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
poltella (67-C) (taivutus[luo])[1]
- polttaa (ilmaisee usein epävarmuutta tai spekulatiivisuutta)
- Puolen vuoden ajan olen poltellut pellettiä täysin ongelmitta.
- Pitäisi nyt keväällä poltella mökin pihalta monta isoa risukasaa jotka jäi viime syksyn kuusisavotasta.
- Uusissa myllyissä nykyään asiakkaan täytyisi itse poltella recovery-levyt heti kun on paketin saanut pystyyn.
- polttaa tupakkaa tai huumetta
- (vain y.3.p.) tuntea malttamattomuutta
- Kesä lähestyy, ja pihan kohennus alkaa poltella mielessä.
- (vain y.3.p.) tuntea kutinaa tai kirvelyä
- Kurkkua alkaa poltella ja kihelmöidä.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈpolt̪elːɑˣ/
- tavutus: pol‧tel‧la
Etymologia muokkaa
- frekventatiivinen muoto sanasta polttaa
Idiomit muokkaa
- kuin jäitä poltellessa
- tekemällä tai tekemässä jotakin tarpeetonta tai epämielekästä
- Siinä kyllä aika meni kuin jäitä poltellessa.
- tekemällä tai tekemässä jotakin tarpeetonta tai epämielekästä
Aiheesta muualla muokkaa
- poltella Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 67-C