polveutua (52-F) (taivutus[luo])

  1. olla jonkun jälkeläinen; olla syntyisin, peräisin jo(i)staku(i)sta, jostakin suvusta tai kansasta taikka joltakin seudulta tms.
    Polveudun eräästä aatelissuvusta.

Ääntäminen

muokkaa
  • tavutus: pol‧veu‧tu‧a / pol‧ve‧u‧tu‧a

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa