puhutella

Suomi

Verbi

puhutella (67-C) (taivutus[luo])

1. (frekventatiivinen) puhuttaa; pyrkiä puheisiin / ottaa jokin puheeksi jonkun kanssa

   Saanko puhutella?

   Älä puhuttele kun lasken vettä!

2. herättää vastakaikua, resonoida

   Elokuva ei puhutellut yleisöä.

3. herättää myötätuntoa tai ajatuksia

   puhutteleva elokuva

Ääntäminen

• IPA: /ˈpuhuˌt̪elːɑˣ/
• tavutus: pu‧hu‧tel‧la

Etymologia

johdos verbistä puhuttaa (heikko vartalo puhut|a- + johdin -el:ele- + verbintunnus -la)

Käännökset

1. pyrkiä puheisiin jonkun kanssa

englanti: accost, speak to ranska: s’adresser (à)

saksa: ansprechen

2. herättää vastakaikua, resonoida

englanti: resonate with

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: puhutteleminen, puhuttelu

Aiheesta muualla

• puhutella Kielitoimiston sanakirjassa