Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

puhuttelu (2)[1]

  1. esimiehen alaiselle tai alaisilleen pitämä informatiivinen tilaisuus
    Johtaja piti taloustilanteesta puhuttelun koko henkilökunnalle.
  2. nuhtelu
    Pieniä lapsia toruttaessa puhuttelun on syytä olla ystävällinen, mutta päättäväinen.
    Sain rehtorilta puhuttelun tunnilla häiriköinnistä.
  3. avaussanat
    "Rakkaat ystävät!" ei sovi puhutteluksi kaikkien tilaisuuksien puheen aloitukseen.
    "Hyvä sisko!" sopii hyvin kirjeen puhutteluksi sisarelle kirjoitettaessa.
  4. tituleeraus
    Kypsässä iässä olevien naisten puhuttelussa "rouva" on yleensä oikea valinta.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpuhut̪ˌt̪elu/
  • tavutus: pu‧hut‧te‧lu

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi puhuttelu puhuttelut
genetiivi puhuttelun puhuttelujen
puhutteluiden
puhutteluitten
partitiivi puhuttelua puhutteluita
puhutteluja
akkusatiivi puhuttelu;
puhuttelun
puhuttelut
sisäpaikallissijat
inessiivi puhuttelussa puhutteluissa
elatiivi puhuttelusta puhutteluista
illatiivi puhutteluun puhutteluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi puhuttelulla puhutteluilla
ablatiivi puhuttelulta puhutteluilta
allatiivi puhuttelulle puhutteluille
muut sijamuodot
essiivi puhutteluna puhutteluina
translatiivi puhutteluksi puhutteluiksi
abessiivi puhuttelutta puhutteluitta
instruktiivi puhutteluin
komitatiivi puhutteluine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo puhuttelu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

puhuttelusana, puhuttelutapa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 2