Substantiivi

muokkaa

puhuttelu (2)[1]

  1. esimiehen alaiselle tai alaisilleen pitämä informatiivinen tilaisuus
    Johtaja piti taloustilanteesta puhuttelun koko henkilökunnalle.
  2. nuhtelu
    Pieniä lapsia toruttaessa puhuttelun on syytä olla ystävällinen, mutta päättäväinen.
    Sain rehtorilta puhuttelun tunnilla häiriköinnistä.
  3. avaussanat
    "Rakkaat ystävät!" ei sovi puhutteluksi kaikkien tilaisuuksien puheen aloitukseen.
    "Hyvä sisko!" sopii hyvin kirjeen puhutteluksi sisarelle kirjoitettaessa.
  4. tituleeraus
    Kypsässä iässä olevien naisten puhuttelussa "rouva" on yleensä oikea valinta.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈpuhut̪ˌt̪elu/
  • tavutus: pu‧hut‧te‧lu

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi puhuttelu puhuttelut
genetiivi puhuttelun puhuttelujen
puhutteluiden
puhutteluitten
partitiivi puhuttelua puhutteluita
puhutteluja
akkusatiivi puhuttelu;
puhuttelun
puhuttelut
sisäpaikallissijat
inessiivi puhuttelussa puhutteluissa
elatiivi puhuttelusta puhutteluista
illatiivi puhutteluun puhutteluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi puhuttelulla puhutteluilla
ablatiivi puhuttelulta puhutteluilta
allatiivi puhuttelulle puhutteluille
muut sijamuodot
essiivi puhutteluna puhutteluina
translatiivi puhutteluksi puhutteluiksi
abessiivi puhuttelutta puhutteluitta
instruktiivi puhutteluin
komitatiivi puhutteluine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo puhuttelu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa
  • verbi puhutella + johdin -u

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

puhuttelusana, puhuttelutapa

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 2