pura

Suomi

Substantiivi

pura

1. taltta, naskali

Etymologia

indoeurooppalaisesta kantakielestä

Verbi

pura

1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä purkaa
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä purkaa
3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä purkaa

Esperanto

Adjektiivi

pura (yks. akk. puran, mon. puraj, mon. akk. purajn)

1. puhdas

Latina

Adjektiivi

pūra

1. (taivutusmuoto) yksikön feminiinimuoto sanasta pūrus
2. (taivutusmuoto) monikon neutrimuoto sanasta pūrus
3. (taivutusmuoto) monikon neutrin akkusatiivimuoto sanasta pūrus

Adjektiivi

pūrā

1. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin ablatiivimuoto sanasta pūrus