taltta
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- pitkänomainen lastuava käsi- tai konetyökalu
- Käsikäyttöistä talttaa käytetään puun tai metallin työstämiseen usein lyömällä siihen vasaralla.
- Puusepän taltan terä voi olla suora tai kourumainen ja siinä on yksi teroitusviiste.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈt̪ɑlt̪ːɑ/
- tavutus: talt‧ta
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | taltta | taltat |
genetiivi | taltan | talttojen (talttain) |
partitiivi | talttaa | talttoja |
akkusatiivi | taltta; taltan |
taltat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | taltassa | taltoissa |
elatiivi | taltasta | taltoista |
illatiivi | talttaan | talttoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | taltalla | taltoilla |
ablatiivi | taltalta | taltoilta |
allatiivi | taltalle | taltoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | talttana | talttoina |
translatiivi | taltaksi | taltoiksi |
abessiivi | taltatta | taltoitta |
instruktiivi | – | taltoin |
komitatiivi | – | talttoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | talta- | |
vahva vartalo | taltta- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaa- slaavilainen laina[1]
Käännökset
muokkaa1. työkalu, jota käytetään kaiverrusten ja urien tekemiseen puuhun
|
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- adjektiivit: talttamainen
- substantiivit: talttaus
- verbit: taltata
Yhdyssanat
muokkaa- alasintaltta, asvalttitaltta, kaiverrustaltta, kivitaltta, kourutaltta, lohkotaltta, lovitaltta, lukkotaltta, ohuttaltta, paksutaltta, piitaltta, porataltta, puutaltta, ristikärkitaltta, ristipäätaltta, ristitaltta, ruuvitaltta, sorvitaltta, talttahammas, talttakone, talttarauta, talttateräs, talttavasara, tasataltta, tilkitystaltta, varsitaltta
Synonyymit
muokkaa- (vanhahtava, murteellinen) temmirauta
Aiheesta muualla
muokkaa- taltta Kielitoimiston sanakirjassa
Substantiivi
muokkaataltta
- (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta talsi
Viitteet
muokkaa- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 365. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.