Wikipedia
Katso artikkeli Taltta Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
Taltta
 
Taltta

Substantiivi

muokkaa

taltta (9-C)

  1. pitkänomainen lastuava käsi- tai konetyökalu
    Käsikäyttöistä talttaa käytetään puun tai metallin työstämiseen usein lyömällä siihen vasaralla.
    Puusepän taltan terä voi olla suora tai kourumainen ja siinä on yksi teroitusviiste.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈt̪ɑlt̪ːɑ/
  • tavutus: talt‧ta

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi taltta taltat
genetiivi taltan talttojen
(talttain)
partitiivi talttaa talttoja
akkusatiivi taltta;
taltan
taltat
sisäpaikallissijat
inessiivi taltassa taltoissa
elatiivi taltasta taltoista
illatiivi talttaan talttoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi taltalla taltoilla
ablatiivi taltalta taltoilta
allatiivi taltalle taltoille
muut sijamuodot
essiivi talttana talttoina
translatiivi taltaksi taltoiksi
abessiivi taltatta taltoitta
instruktiivi taltoin
komitatiivi talttoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo talta-
vahva vartalo taltta-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa
  • slaavilainen laina[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa
Synonyymit
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • taltta Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

muokkaa

taltta

  1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta talsi

Viitteet

muokkaa
  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 365. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.