Wikipedia
Katso artikkeli Taltta Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

 
Taltta
 
Taltta

Substantiivi muokkaa

taltta (9-C)

  1. pitkänomainen lastuava käsi- tai konetyökalu
    Käsikäyttöistä talttaa käytetään puun tai metallin työstämiseen usein lyömällä siihen vasaralla.
    Puusepän taltan terä voi olla suora tai kourumainen ja siinä on yksi teroitusviiste.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈt̪ɑlt̪ːɑ/
  • tavutus: talt‧ta

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi taltta taltat
genetiivi taltan talttojen
(talttain)
partitiivi talttaa talttoja
akkusatiivi taltta;
taltan
taltat
sisäpaikallissijat
inessiivi taltassa taltoissa
elatiivi taltasta taltoista
illatiivi talttaan talttoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi taltalla taltoilla
ablatiivi taltalta taltoilta
allatiivi taltalle taltoille
muut sijamuodot
essiivi talttana talttoina
translatiivi taltaksi taltoiksi
abessiivi taltatta taltoitta
instruktiivi taltoin
komitatiivi talttoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo talta-
vahva vartalo taltta-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

slaavilainen laina[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

alasintaltta, asvalttitaltta, kaiverrustaltta, kivitaltta, kourutaltta, lohkotaltta, lovitaltta, lukkotaltta, ohuttaltta, paksutaltta, piitaltta, porataltta, puutaltta, ristikärkitaltta, ristipäätaltta, ristitaltta, ruuvitaltta, sorvitaltta, talttahammas, talttakone, talttarauta, talttateräs, talttavasara, tasataltta, tilkitystaltta, varsitaltta

Synonyymit muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • taltta Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 365. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.