naskali
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
naskali (6)
- suutarin työkaluna käyttämä kädensijallinen ohut yleensä hieman käyrä ja litteä piikki, jolla tehdään mm. pohjanahkaan reikiä kenkien ompelua varten; vastaava työkalu kirjansidonnassa
- (yleiskieli) leikillinen ilmaus joka tarkoittaa pientä poikaa, nappula
- Pojannaskalit saattavat olla aika vintiöitä.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈnɑskɑli/
- tavutus: nas‧ka‧li
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | naskali | naskalit |
| genetiivi | naskalin | naskalien naskaleiden naskaleitten |
| partitiivi | naskalia | naskaleita naskaleja |
| akkusatiivi | naskali; naskalin |
naskalit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | naskalissa | naskaleissa |
| elatiivi | naskalista | naskaleista |
| illatiivi | naskaliin | naskaleihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | naskalilla | naskaleilla |
| ablatiivi | naskalilta | naskaleilta |
| allatiivi | naskalille | naskaleille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | naskalina | naskaleina |
| translatiivi | naskaliksi | naskaleiksi |
| abessiivi | naskalitta | naskaleitta |
| instruktiivi | – | naskalein |
| komitatiivi | – | naskaleine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | naskali- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
Merkitys ’pikkupoika’ tulee työkalun nimestä vertauskuvallisesti.[1]
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- naskali Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kirsti Aapala: Meidän lapset ja naapurin kakarat. Kielikello, 2018, nro 4. Artikkelin verkkoversio.