nappula

Suomi

Substantiivi

nappula (12)

1. pieni, yleensä lieriömäinen, lyhyt kappale

   Noista nappuloista voimme askarrella oviverhon.

   Koirani söi suoraan säkistä hirveän määrän nappuloita. (= kuivaruokaa)

2. painike, kytkin, säädin

   Tarjoilija tulee painamalla nappulaa.

   Väännä siitä nappulasta. / Paina nappulaa.

   Nappulat kaakkoon! (= äänenvoimakkuus tms. täysille)

3. pelinappula

   mustat ja valkoiset nappulat

4. jalkapallokengän pohjan pitoa parantava kohoke
5. (puhekieltä) lapsi, tavallisimmin poikalapsi, naskali
6. (slangia) raha

Ääntäminen

• IPA: /ˈnɑpːulɑ/
• tavutus: nap‧pu‧la

Etymologia

Sanan alkuperästä on esitetty eri teorioita. Eniten kannatusta saaneen mukaan se on germaaninen laina. Vrt. ruotsin murteellinen knavul ’viikatteenvarren kädensija’. Merkitys ’pikkupoika’ tulee vertauskuvallisesti aiemmista merkityksistä.

Käännökset

1. osanen

englanti: button italia: bottone m.

ranska: bouton

2. pienikokoinen poikalapsi

ruotsi: knatte, knatting

Liittyvät sanat

• painike
• nappulaverho, pelinappula, nappulakenkä

Yhdyssanat

nappulajoukkue, nappulakenkä, nappulakerho, nappulaliiga, nappulaverho, pelinappula, rekisterinappula, soittonappula, valonappula, viritysnappula, šakkinappula

Aiheesta muualla

• nappula Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 508 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa