suutari
 |
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
suutari (6)
- jalkineiden valmistaja tai korjaaja
- (eläintiede) särkikala (Tinca tinca), jolla on leveä vihreä selkä ja korkea sivuilta litteä vaaleahko ruumis. Usein kookkaaksi kasvava kala, jota esiintyy eteläisen Suomen rehevissä sisävesissä ja rannikkojen murtovesissä
- (eläintiede) Monochamus sutor, eräs sarvijäärä
- (arkikieltä) räjähtämättömäksi jäänyt kranaatti tai muu ammus
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈsuːt̪ɑri/
- tavutus: suu‧ta‧ri
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | suutari | suutarit |
| genetiivi | suutarin | suutarien suutareiden suutareitten |
| partitiivi | suutaria | suutareita suutareja |
| akkusatiivi | suutari; suutarin |
suutarit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | suutarissa | suutareissa |
| elatiivi | suutarista | suutareista |
| illatiivi | suutariin | suutareihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | suutarilla | suutareilla |
| ablatiivi | suutarilta | suutareilta |
| allatiivi | suutarille | suutareille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | suutarina | suutareina |
| translatiivi | suutariksi | suutareiksi |
| abessiivi | suutaritta | suutareitta |
| instruktiivi | – | suutarein |
| komitatiivi | – | suutareine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | suutari- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
keskiaikainen ruotsalainen laina[1]
Käännökset muokkaa
1. jalkineiden valmistaja tai korjaaja
|
|
3. Monochamus sutor, hyönteinen
|
4. räjähtämätön ammus
|
|
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- verbit: suutaroida
Yhdyssanat muokkaa
pikasuutari, puusuutari, rajasuutari suutarinkielo, suutarinliike, suutarinlohi, suutarinsälli, suutarinverstas
Aiheesta muualla muokkaa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).