pysäytin

Suomi

Substantiivi

pysäytin (33)

1. jonkin pysäyttämiseen käytettävä laite tai muu väline

   ovenpysäytin

Ääntäminen

• IPA: /ˈpysæy̯t̪in/ tai /ˈpysæˌyt̪in/
• tavutus: py‧säy‧tin / py‧sä‧y‧tin

Etymologia

• pysäyttää + -in

Liittyvät sanat

• pysäyttäjä

Aiheesta muualla

• pysäytin Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi

pysäytin

1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä pysäyttää