pystyä

Suomi

Adjektiivi

pystyä

1. (taivutusmuoto) positiivin partitiivin yksikkö sanasta pysty

Verbi

pystyä (52) (taivutus[luo])

1. voida (tehdä jtk), kyetä (tekemään jtk)

Ääntäminen

• IPA: /ˈpyst̪yæˣ/
• tavutus: pys‧ty‧ä

Liittyvät sanat

• kyetä
• pystymätön

Aiheesta muualla

• pystyä Kielitoimiston sanakirjassa