rääkyä

Suomi

Verbi

rääkyä (52-D) (taivutus[luo])

1. (puhekieltä) huutaa särjetyllä äänellä
2. (puhekieltä) laulaa särjetyllä äänellä
3. (puhekieltä, variksesta) laulaa
4. (arkikieltä) moittia tai nuhdella äänekkäästi

Ääntäminen

• IPA: /ˈræːkyæˣ/
• tavutus: rää‧ky‧ä

Käännökset

1. huutaa särjetyllä äänellä

englanti: to yell raspily

2. laulaa särjetyllä äänellä

englanti: to sing raspily

2. (variksesta) laulaa

englanti: to croak

4. moittia äänekkäästi

englanti: to yell at

Liittyvät sanat

• rääkkyä, raakkua

Johdokset

• substantiivit: rääkyjä, rääkyminen, rääkynä, rääyntä
• verbit: rääyttää

Aiheesta muualla

• rääkyä Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 848 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa