räkyttää

Suomi

Verbi

räkyttää (53-C) (taivutus[luo])

1. kiljahdella tiheään särjetyllä äänellä

   Tuolla taas naakat räkyttävät yöpaikkaa etsiessään.

2. (puhekieltä) räksyttää

   Rakit räkyttivät tauotta iltamyöhään.

3. (puhekieltä, kuvaannollisesti) marmattaa, nalkuttaa

   Mitä sä, ämmä, oikeen räkytät siinä – parempi, kun lähdet vetään vaan siitä ja äkkiä!

Ääntäminen

• IPA: /ˈrækyt̪ːæː/
• tavutus: rä‧kyt‧tää

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: räkyttäminen, räkytys

Aiheesta muualla

• räkyttää Kielitoimiston sanakirjassa