radiopuhelin

Suomi

Radiopuhelin

Substantiivi

radiopuhelin

1. radiolähetin ja -vastaanotin, jossa taajuuden sijasta käytetään ennalta määriteltyjä kanavia puheen tai dataliikenteen välittämiseen

Ääntäminen

• IPA: /ˈrɑdioˌpuhelin/
• tavutus: ra‧di‧o‧pu‧he‧lin

Etymologia

yhdyssana sanoista radio ja puhelin

Käännökset

1. laite

englanti: walkie-talkie, radiotelephone, radiophone

turkki: telsiz

Aiheesta muualla

• radiopuhelin Kielitoimiston sanakirjassa