reiällinen

Suomi

Adjektiivi

reiällinen (38)

1. sellainen, jossa on yksi tai useampia reikiä

   Lävikkö on pohjastaan reiällinen.

   Ongenkoho on perinteisesti reiällinen muotoiltu ja usein värillinen pala korkkia.

   Puuseessä on reiällinen istuin.

   Reiälliset hampaat on korjattava viipymättä.

   Ennen äidit parsivat lastensa reiälliset sukat.

Ääntäminen

• IPA: /ˈrei̯ælˌlinen/
• tavutus: rei‧äl‧li‧nen

Etymologia

substantiivi reikä (heikko vartalo reiä-) + johdin -llinen

Liittyvät sanat

• reikä
• reikäinen
• rei'käs
• reiällisyys

Synonyymit

• lävellinen

Vastakohdat

• reiätön

Aiheesta muualla

• reiällinen Kielitoimiston sanakirjassa