retkahtaa

Suomi

Verbi

retkahtaa (53-F) (taivutus[luo])

1. pudota tietystä asennosta hallitsemattomasti ja äkillisesti

   jalkani retkahti sohvalta

   pääni retkahti pahasti auto-onnettomuudessa

2. (kuvaannollisesti) sortua päihteisiin tai muihin paheisiin

   eilen retkahdin taas juomaan

3. (kuvaannollisesti) rakastua, ihastua, usein epäonnisesti; vrt. olla retkussa

   sitten retkahdin naiseen nykyiseen (Juice Leskinen: Dokumentti)

Ääntäminen

• IPA: /ˈret̪kɑht̪ɑːˣ/
• tavutus: ret‧kah‧taa

Liittyvät sanat

• retku

Johdokset

• substantiivit: retkahdus, retkahtaminen
• verbit: retkahdella

Aiheesta muualla

• retkahtaa Kielitoimiston sanakirjassa