riivata

Suomi

Verbi

riivata (73) (taivutus[luo])

1. (okkultismi, kristinusko) aiheuttaa demoninen possessio
2. (kuvaannollisesti, arkikieltä, joskus leikkimielinen) vaivata pakonomaisesti

   Mikä teitä oikein riivaa?

Ääntäminen

• IPA: /ˈriːʋɑt̪ɑˣ/
• tavutus: rii‧va‧ta

Käännökset

1. aiheuttaa riivaus

englanti: possess

2. vaivata pakonomaisesti

englanti: obsess

Liittyvät sanat

• riivaaja, riivaus, riivattu, riiviö

Johdokset

• substantiivit: riivaaminen

Aiheesta muualla

• riivata Kielitoimiston sanakirjassa