riutua

Suomi

Verbi

riutua (52-J) (taivutus[luo])

1. heiketä heikkenemistään
2. uupua, nääntyä, kuihtua
3. (kirjallinen, ylätyyliä) hiipua, himmetä

   Nuotion riutuva hiillos.

Ääntäminen

• IPA: /ˈriu̯t̪uɑˣ/
• tavutus: riu‧tu‧a

Käännökset

1. heiketä heikkenemistään

englanti: languish

Liittyvät sanat

• riudunta

Johdokset

• substantiivit: riutuminen
• verbit: riuduttaa

Aiheesta muualla

• riutua Kielitoimiston sanakirjassa
• riutua Suomen etymologisessa sanakirjassa