rout

Englanti

Substantiivi

rout

1. remu, mekastus
2. remuava ihmisjoukko

Etymologia

• keskienglannin sanasta ruten < muinaisenglannin sanasta hrūtan (’meluta’, ’kuorsata’)

Substantiivi

rout

1. sekasortoinen perääntyminen, järjestäytymätön perääntyminen
2. murskatappio

Etymologia

• keskiranskan sanasta roupte < vulgaarilatinan sanasta rupta (’hajaantunut joukko’) < partisiipin perfektin feminiinimuoto latinan verbistä rumpo (’murtaa’, ’hajottaa’)

Verbi

rout

1. höyhentää, löylyttää

Verbi

rout

1. tonkia

Luxemburg

Adjektiivi

rout

1. punainen