ruikkia

Suomi

Verbi

ruikkia (61-A) (taivutus[luo])

1. ruikata toistuvasti

   Kissani on alkanut ruikkia [tässä: = virtsata] nurkkiin.

Etymologia

frekventatiivinen johdos verbistä ruikata ((vahva) vokaalivartalo ruikk|a- + johdin -i- + verbintunnus -a)

Käännökset

1. ruikata toistuvasti

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille. Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: ruikkiminen

Aiheesta muualla

• ruikkia Kielitoimiston sanakirjassa