ruikkiminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaruikkiminen (38)
- teonnimi verbistä ruikkia
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ruikkiminen | ruikkimiset |
| genetiivi | ruikkimisen | ruikkimisten ruikkimisien |
| partitiivi | ruikkimista | ruikkimisia |
| akkusatiivi | ruikkiminen; ruikkimisen |
ruikkimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ruikkimisessa | ruikkimisissa |
| elatiivi | ruikkimisesta | ruikkimisista |
| illatiivi | ruikkimiseen | ruikkimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ruikkimisella | ruikkimisilla |
| ablatiivi | ruikkimiselta | ruikkimisilta |
| allatiivi | ruikkimiselle | ruikkimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ruikkimisena (ruikkimisna) |
ruikkimisina |
| translatiivi | ruikkimiseksi | ruikkimisiksi |
| abessiivi | ruikkimisetta | ruikkimisitta |
| instruktiivi | – | ruikkimisin |
| komitatiivi | – | ruikkimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ruikkimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
ruikkimis- | |