ruutukaava

Suomi

Substantiivi

ruutukaava

1. (yleensä kaupungin) kaava, jossa kadut muodostavat ruudukon

Ääntäminen

• IPA: /ˈruːt̪uˌkɑːʋɑ/
• tavutus: ruu‧tu‧kaa‧va

Etymologia

yhdyssana sanoista ruutu ja kaava

Liittyvät sanat

• kaava, asemakaava
• ruutukaava-alue