SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

kaava (9)

  1. (tekstiiliala) leikkuukaava, tyypillisesti paperinen leikkuumalli, jonka mukaan kankaat leikataan
  2. (matematiikka) symbolein ilmaistu matemaattinen sääntö
  3. alueen maankäyttö- t. rakennussuunnitelma

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈkɑːʋɑ/
  • tavutus: kaa‧va

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kaava kaavat
genetiivi kaavan kaavojen
(kaavain)
partitiivi kaavaa kaavoja
akkusatiivi kaava;
kaavan
kaavat
sisäpaikallissijat
inessiivi kaavassa kaavoissa
elatiivi kaavasta kaavoista
illatiivi kaavaan kaavoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kaavalla kaavoilla
ablatiivi kaavalta kaavoilta
allatiivi kaavalle kaavoille
muut sijamuodot
essiivi kaavana kaavoina
translatiivi kaavaksi kaavoiksi
abessiivi kaavatta kaavoitta
instruktiivi kaavoin
komitatiivi kaavoine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

vanha germaaninen laina[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

asemakaava, kaavakuva, kaavamuutos, kaavanimi, kaavanimistö, kaavanmuutos, kaavapaperi, kastekaava, käyttäytymiskaava, leikkuukaava, maakuntakaava, mittakaava, molekyylikaava, rakennekaava, rakennuskaava, rantakaava, reaktiokaava, ruutukaava, rytmikaava, seutukaava, taivutuskaava, viherkaava, vihkikaava, vihkimiskaava, vihkimäkaava, yleiskaava

IdiomitMuokkaa

  • kaavoihin kangistunut — sellainen, joka ei ole uudistautunut

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • kaava Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 361. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.