säte

Katso myös: sate

Ruotsi

Substantiivi

säte n. (4) (yks. määr. sätet[luo], mon. epämäär. säten[luo], mon. määr. sätena [luo])

1. takamus (ihmisen)
2. istuin, istumapaikka
3. toimipaikka
4. sovite

Aiheesta muualla

• säte Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)

Saksa

Verbi

säte

1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä säen
2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä säen
3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä säen
4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä säen