Suomi muokkaa

 
Junan istuimia

Substantiivi muokkaa

istuin (33)

  1. istumiseen tarkoitettu väline

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈist̪ui̯n/
  • tavutus: is‧tuin

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi istuin istuimet
genetiivi istuimen istuimien
istuinten
partitiivi istuinta istuimia
akkusatiivi istuin;
istuimen
istuimet
sisäpaikallissijat
inessiivi istuimessa istuimissa
elatiivi istuimesta istuimista
illatiivi istuimeen istuimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi istuimella istuimilla
ablatiivi istuimelta istuimilta
allatiivi istuimelle istuimille
muut sijamuodot
essiivi istuimena
(istuinna)
istuimina
translatiivi istuimeksi istuimiksi
abessiivi istuimetta istuimitta
instruktiivi istuimin
komitatiivi istuimine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo istuime-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
istuin-

Etymologia muokkaa

johdos sanasta istua (vartalo istu- + -in)

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

WC-istuin, etuistuin, heittoistuin, istuinkaukalo, istuinkyhmy, istuinlaatikko, istuinlauta, istuinluu, istuinosa, istuinpaikka, istuinpenkki, istuinrivi, istuintyyny, istuinvyö, katapultti-istuin, keisarinistuin, kuninkaanistuin, lastenistuin, lisäistuin, lämpöistuin, oikeusistuin, paavinistuin, pesuistuin, piispanistuin, plyysi-istuin, takaistuin, tuolinistuin, tuomioistuin, turvaistuin, valtaistuin

Aiheesta muualla muokkaa

  • istuin Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi muokkaa

istuin

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä istua