keinu
Suomi
muokkaa
Substantiivi
muokkaakeinu (1)
- edestakaisin heilahteleva huvitteluun tarkoitettu laite, jossa yläpuolelta riippuu aisojen, narujen, köysien tai ketjujen varassa lava tai istuin
- Pihassa on kahdenistuttava keltainen keinu.
- Keinun pehmusteet on uusittava.
- (kuvaannollisesti) keinuun liittyvät huvit
- Lapset ottavat kovasti vauhtia keinussa.
- Muinoin keinussa nuorukaiset hieman rehvastellen seisoivat ja neidot istuivat.
- Kylän nuoriso lähti keinulle. Keinulla saikin moni avioliitto alkunsa.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkei̯nu/
- tavutus: kei‧nu
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | keinu | keinut |
| genetiivi | keinun | keinujen |
| partitiivi | keinua | keinuja |
| akkusatiivi | keinu; keinun |
keinut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | keinussa | keinuissa |
| elatiivi | keinusta | keinuista |
| illatiivi | keinuun | keinuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | keinulla | keinuilla |
| ablatiivi | keinulta | keinuilta |
| allatiivi | keinulle | keinuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | keinuna | keinuina |
| translatiivi | keinuksi | keinuiksi |
| abessiivi | keinutta | keinuitta |
| instruktiivi | – | keinuin |
| komitatiivi | – | keinuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | keinu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- keinu Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 4002 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa