kiikku

Katso artikkeli Kiikku Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

RS-kiikku [2]. S-tulo asettaa kiikun lähdön (Q) 1:ksi, R-tulo nollaa sen.

Substantiivi

kiikku (1-A)

keinu
(digitaalitekniikka) komponentti, joka säilyttää sille asetetun loogisen tilan, eli muistaa yhden bitin

Ääntäminen

IPA: /ˈkiːk.ku/

tavutus: kiik‧ku

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kiikku	kiikut
genetiivi	kiikun	kiikkujen
partitiivi	kiikkua	kiikkuja
akkusatiivi	kiikku; kiikun	kiikut
sisäpaikallissijat
inessiivi	kiikussa	kiikuissa
elatiivi	kiikusta	kiikuista
illatiivi	kiikkuun	kiikkuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kiikulla	kiikuilla
ablatiivi	kiikulta	kiikuilta
allatiivi	kiikulle	kiikuille
muut sijamuodot
essiivi	kiikkuna	kiikkuina
translatiivi	kiikuksi	kiikuiksi
abessiivi	kiikutta	kiikuitta
instruktiivi	–	kiikuin
komitatiivi	–	kiikkuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	kiiku-
vahva vartalo	kiikku-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. keinu

2. digitaalitekniikka

englanti: flip-flop

Liittyvät sanat

Johdokset

verbit: kiikkua, kiikutella, kiikuttaa

Yhdyssanat

hirsikiikku, hyppykiikku, kaulakiikku, kiikkuhevonen, kiikkulaulu, kiikkulauta, kiikkurekki, kiikkustuoli kiikkutuoli

Aiheesta muualla

kiikku Kielitoimiston sanakirjassa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=kiikku&oldid=4488601”