kiikuttaa

Suomi

Verbi

kiikuttaa (53-C) (taivutus[luo])

1. keinuttaa
2. (puhekieltä) toimittaa tai viedä jotain paikasta toiseen

   kiikuttaa sairaalaan

Ääntäminen

• IPA: /ˈkiːkut̪ːɑːˣ/
• tavutus: kii‧kut‧taa

Etymologia

• johdos verbistä kiikkua (heikko vartalo kiiku- + johdin -tta- + infinitiivin tunnus -a)

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: kiikuttaminen
• verbit: kiikutella

Aiheesta muualla

• kiikuttaa Kielitoimiston sanakirjassa