Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kiikkua

  1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta kiikku

Verbi muokkaa

kiikkua (52) (taivutus[luo])

  1. keikkua, heilua
  2. keinua keinulaitteessa
  3. (arkikieltä) roikkua hirtettynä

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkiːkːuɑˣ/
  • tavutus: kiik‧ku‧a