keinua

Suomi

Substantiivi

keinua

1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta keinu

Verbi

keinua (52) (taivutus[luo])

1. keikkua, heilua
2. kiikkua keinulaitteessa

Ääntäminen

• IPA: /ˈkei̯nuɑˣ/
• tavutus: kei‧nu‧a

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: keinuminen
• verbit: keinuttaa

Aiheesta muualla

• keinua Kielitoimiston sanakirjassa