keikkua

Suomi

Verbi

keikkua (52-A) (taivutus[luo])

1. heilua, heilahdella

Ääntäminen

• IPA: [ˈkeikːuɑˣ]

Tavutus

• tavutus: keik‧ku‧a

Liittyvät sanat

Johdokset

• keikahtaa, keikuskella
• keikuttaa, keikutella
• substantiivit: keikkuminen

Käännökset

1. heilua

Ks. heilua

Aiheesta muualla

• keikkua Kielitoimiston sanakirjassa