keikutella

Suomi

Verbi

keikutella (67-C) (taivutus [luo])

1. (frekventatiivinen) keikuttaa

Ääntäminen

• IPA: /ˈkei̯kuˌt̪elːɑˣ/
• tavutus: kei‧ku‧tel‧la

Etymologia

johdos verbistä keikuttaa (heikko vartalo keikut|a- + johdin -el:ele- + verbintunnus -la)

Käännökset

1. frekventatiivinen: keikuttaa

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille. Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: keikutteleminen, keikuttelu

Aiheesta muualla

• keikutella Kielitoimiston sanakirjassa