keikuttelu

Suomi

Substantiivi

keikuttelu (2)

keikutteleminen

Ääntäminen

IPA: /ˈkei̯kut̪ˌt̪elu/
tavutus: kei‧kut‧te‧lu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	keikuttelu	keikuttelut
genetiivi	keikuttelun	keikuttelujen keikutteluiden keikutteluitten
partitiivi	keikuttelua	keikutteluita keikutteluja
akkusatiivi	keikuttelu; keikuttelun	keikuttelut
sisäpaikallissijat
inessiivi	keikuttelussa	keikutteluissa
elatiivi	keikuttelusta	keikutteluista
illatiivi	keikutteluun	keikutteluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	keikuttelulla	keikutteluilla
ablatiivi	keikuttelulta	keikutteluilta
allatiivi	keikuttelulle	keikutteluille
muut sijamuodot
essiivi	keikutteluna	keikutteluina
translatiivi	keikutteluksi	keikutteluiksi
abessiivi	keikuttelutta	keikutteluitta
instruktiivi	–	keikutteluin
komitatiivi	–	keikutteluine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	keikuttelu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

verbi keikutella ((vahva) vokaalivartalo keikuttel|e-) + johdin -u

Käännökset

1. keikutteleminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

keikuttelu Kielitoimiston sanakirjassa