keikutteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakeikutteleminen (38)
- teonnimi verbistä keikutella
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | keikutteleminen | keikuttelemiset |
| genetiivi | keikuttelemisen | keikuttelemisten keikuttelemisien |
| partitiivi | keikuttelemista | keikuttelemisia |
| akkusatiivi | keikutteleminen; keikuttelemisen |
keikuttelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | keikuttelemisessa | keikuttelemisissa |
| elatiivi | keikuttelemisesta | keikuttelemisista |
| illatiivi | keikuttelemiseen | keikuttelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | keikuttelemisella | keikuttelemisilla |
| ablatiivi | keikuttelemiselta | keikuttelemisilta |
| allatiivi | keikuttelemiselle | keikuttelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | keikuttelemisena (keikuttelemisna) |
keikuttelemisina |
| translatiivi | keikuttelemiseksi | keikuttelemisiksi |
| abessiivi | keikuttelemisetta | keikuttelemisitta |
| instruktiivi | – | keikuttelemisin |
| komitatiivi | – | keikuttelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | keikuttelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
keikuttelemis- | |
Etymologia
muokkaa- verbi keikutella + johdin -minen