kiikutella

Suomi

Verbi

kiikutella (67-C) (taivutus [luo])

1. (frekventatiivinen) kiikuttaa

Ääntäminen

• IPA: /ˈkiːkuˌt̪elːɑˣ/
• tavutus: kii‧ku‧tel‧la

Etymologia

johdos verbistä kiikuttaa (heikko vartalo kiikut|a- + johdin -el:ele- + verbintunnus -la)

Käännökset

1. frekventatiivinen: kiikuttaa

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille. Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: kiikutteleminen

Aiheesta muualla

• kiikutella Kielitoimiston sanakirjassa