kiikutteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakiikutteleminen (38)
- teonnimi verbistä kiikutella
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kiikutteleminen | kiikuttelemiset |
| genetiivi | kiikuttelemisen | kiikuttelemisten kiikuttelemisien |
| partitiivi | kiikuttelemista | kiikuttelemisia |
| akkusatiivi | kiikutteleminen; kiikuttelemisen |
kiikuttelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kiikuttelemisessa | kiikuttelemisissa |
| elatiivi | kiikuttelemisesta | kiikuttelemisista |
| illatiivi | kiikuttelemiseen | kiikuttelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kiikuttelemisella | kiikuttelemisilla |
| ablatiivi | kiikuttelemiselta | kiikuttelemisilta |
| allatiivi | kiikuttelemiselle | kiikuttelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kiikuttelemisena (kiikuttelemisna) |
kiikuttelemisina |
| translatiivi | kiikuttelemiseksi | kiikuttelemisiksi |
| abessiivi | kiikuttelemisetta | kiikuttelemisitta |
| instruktiivi | – | kiikuttelemisin |
| komitatiivi | – | kiikuttelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kiikuttelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kiikuttelemis- | |
Etymologia
muokkaa- verbi kiikutella + johdin -minen