aisa
Suomi
muokkaa
Substantiivi
muokkaaaisa (9)
- tankomainen kappale tai rakenneosa, jolla tai joiden muodostamalla parilla vedetään tai hinataan
- Vetoeläimet laitetaan vetämistä varten aisoihin.
- nojapuiden tanko
- (puhekieltä) siitin
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈɑi̯sɑ/
- tavutus: ai‧sa
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | aisa | aisat |
| genetiivi | aisan | aisojen (aisain) |
| partitiivi | aisaa | aisoja |
| akkusatiivi | aisa; aisan |
aisat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | aisassa | aisoissa |
| elatiivi | aisasta | aisoista |
| illatiivi | aisaan | aisoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | aisalla | aisoilla |
| ablatiivi | aisalta | aisoilta |
| allatiivi | aisalle | aisoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | aisana | aisoina |
| translatiivi | aisaksi | aisoiksi |
| abessiivi | aisatta | aisoitta |
| instruktiivi | – | aisoin |
| komitatiivi | – | aisoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | aisa- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaatodennäköisesti balttilainen laina[1]
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- verbit: aisata
Yhdyssanat
muokkaaaisahevonen, aisahihna, aisakeinu, aisakello, aisankannatin, aisankannattaja, aisapari, aisapuu, kärrynaisa, vetoaisa
Anagrammit
muokkaaIdiomit
muokkaa- pysyä aisoissa –
- vettä tulee kuin aisaa – kun puhutaan armottomasta kaatosateesta, usein vielä niin, että on lisäksi kova tuuli tai jopa myrsky
Aiheesta muualla
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 354. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.