Wikipedia
Katso artikkeli Penkki Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
Puiston penkki [1]
Auton takapenkki [2]
[4] Penkkipunnerruksen toteutuspaikka
Istutuspenkki [5]

Substantiivi

muokkaa

penkki (5-A)[1]

  1. pehmustamaton ja usein selkänojaton monipaikkainen istuin
    Vanhoissa pirteissä oli kiinteitä penkkejä seinustalla ja irtopenkkejä tai raheja pirtin pöydän ympärillä.
    puistonpenkki
  2. (arkikieltä) ajoneuvon istuin
    ajurin penkki
    etupenkki, takapenkki
  3. alusta johon työstettävä esine kiinnitetään; teline johon ihminen istutetaan rangaistukseksi tai kidutuksessa
    sorvipenkki, ruuvipenkki
    piinapenkki, häpeäpenkki
  4. (voimailu) viittaa penkkipunnerukseen tai sen toteutuspaikkaan; myös penkkipunnerruksen tulos
    nostaa penkistä
    tehdä penkkiä
    Paljon nousee penkistä?
    paljon sun penkki on
  5. (voimailu) vaihtopenkki; pelaajat jotka eivät (sillä hetkellä) pelaa ottelussa
    Huuhkajien pitkäaikaiset maalipyssyt Teemu Pukki ja Joel Pohjanpalo aloittavat ottelun penkin puolelta. (is.fi)
  6. (puutarhanhoito, maanviljelys) (yleensä kohollaan oleva) kasvin istutusalue tai sarka
    kukkapenkki, perunapenkki
    kohopenkki

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈpeŋkːi/
  • tavutus: penk‧ki

Taivutus

muokkaa

Etymologia

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Idiomit

muokkaa
  • perseet penkkiin – viittaa yleensä lakkoon

Aiheesta muualla

muokkaa
  • penkki Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-A