tuhto
Suomi
muokkaa
Substantiivi
muokkaaÄäntäminen
muokkaa- IPA: /ˈt̪uht̪o/
- tavutus: tuh‧to
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tuhto | tuhdot |
| genetiivi | tuhdon | tuhtojen |
| partitiivi | tuhtoa | tuhtoja |
| akkusatiivi | tuhto; tuhdon |
tuhdot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tuhdossa | tuhdoissa |
| elatiivi | tuhdosta | tuhdoista |
| illatiivi | tuhtoon | tuhtoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tuhdolla | tuhdoilla |
| ablatiivi | tuhdolta | tuhdoilta |
| allatiivi | tuhdolle | tuhdoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tuhtona | tuhtoina |
| translatiivi | tuhdoksi | tuhdoiksi |
| abessiivi | tuhdotta | tuhdoitta |
| instruktiivi | – | tuhdoin |
| komitatiivi | – | tuhtoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | tuhdo- | |
| vahva vartalo | tuhto- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaavanha germaaninen laina[1]
Käännökset
muokkaa1. veneen yhdestä tai useammasta laudasta tehty istuin
|
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaetutuhto, keskituhto, keulatuhto, kokkatuhto, perätuhto, soututuhto, takatuhto
Aiheesta muualla
muokkaa- tuhto Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 359. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.