Wikipedia
Katso artikkeli Sovite Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

sovite (48-C)

  1. koneenosien muotojen kokonaisuus, jonka avulla ne voidaan liittää yhteen tai toisiinsa nähden määrätyllä tavalla
    Etuhaarukan ruotoputki menee löysällä sovitteella rungon emäsputkeen.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈsoʋit̪eˣ/
  • tavutus: so‧vi‧te

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sovite sovitteet
genetiivi sovitteen sovitteiden
sovitteitten
partitiivi sovitetta sovitteita
akkusatiivi sovite;
sovitteen
sovitteet
sisäpaikallissijat
inessiivi sovitteessa sovitteissa
elatiivi sovitteesta sovitteista
illatiivi sovitteeseen sovitteisiin
sovitteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi sovitteella sovitteilla
ablatiivi sovitteelta sovitteilta
allatiivi sovitteelle sovitteille
muut sijamuodot
essiivi sovitteena sovitteina
translatiivi sovitteeksi sovitteiksi
abessiivi sovitteetta sovitteitta
instruktiivi sovittein
komitatiivi sovitteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sovittee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
sovitet-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

kiinnityssovite, soviterengas