sovite
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- koneenosien muotojen kokonaisuus, jonka avulla ne voidaan liittää yhteen tai toisiinsa nähden määrätyllä tavalla
- Etuhaarukan ruotoputki menee löysällä sovitteella rungon emäsputkeen.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈsoʋit̪eˣ/
- tavutus: so‧vi‧te
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | sovite | sovitteet |
genetiivi | sovitteen | sovitteiden sovitteitten |
partitiivi | sovitetta | sovitteita |
akkusatiivi | sovite; sovitteen |
sovitteet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | sovitteessa | sovitteissa |
elatiivi | sovitteesta | sovitteista |
illatiivi | sovitteeseen | sovitteisiin sovitteihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | sovitteella | sovitteilla |
ablatiivi | sovitteelta | sovitteilta |
allatiivi | sovitteelle | sovitteille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | sovitteena | sovitteina |
translatiivi | sovitteeksi | sovitteiksi |
abessiivi | sovitteetta | sovitteitta |
instruktiivi | – | sovittein |
komitatiivi | – | sovitteine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | sovittee- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
sovitet- |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaa1. sovite
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- sovite Kielitoimiston sanakirjassa