sovitus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaasovitus (39)
- sovittamisen toteutus
- (musiikki) sävellyksen lievä muutos tai toisille soittimille kääntäminen
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈsoʋit̪us/
- tavutus: so‧vi‧tus
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sovitus | sovitukset |
| genetiivi | sovituksen | sovitusten sovituksien |
| partitiivi | sovitusta | sovituksia |
| akkusatiivi | sovitus; sovituksen |
sovitukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sovituksessa | sovituksissa |
| elatiivi | sovituksesta | sovituksista |
| illatiivi | sovitukseen | sovituksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sovituksella | sovituksilla |
| ablatiivi | sovitukselta | sovituksilta |
| allatiivi | sovitukselle | sovituksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sovituksena | sovituksina |
| translatiivi | sovitukseksi | sovituksiksi |
| abessiivi | sovituksetta | sovituksitta |
| instruktiivi | – | sovituksin |
| komitatiivi | – | sovituksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | sovitukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
sovitus- | |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaa1. sovittamisen toteutus
|
Liittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- sovitus Kielitoimiston sanakirjassa