sano

Suomi

Partikkeli

sano

1. erityisesti verkkaisessa puheessa eräillä murrealueilla esiintyvä täytesana: ottiatuota, nykyaikana yhä useammin niinku

   Tarttis, sano, ruveta hommiin.

   Oon, sano, vähän sairastellu.

Verbi

sano

1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä sanoa
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä sanoa
3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä sanoa

Verbi

sano

1. (puhekieltä) rinnakkaismuoto sanasta sanoi

Liittyvät sanat

• sanos

Espanja

Adjektiivi

sano m., sana f. (monikko sanos m., sanas f.)

1. terve
2. riskitön
3. vilpitön

Liittyvät sanat

• sanar

Aiheesta muualla

• sano Real Academia Españolan sanakirjassa (espanjaksi)

Italia

Adjektiivi

sano m., sana f.[luo] (monikko sani m.[luo], sane f.[luo])

1. terve

Latina

Adjektiivi

sānō

Mens sana in corpore sano.

1. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin datiivimuoto sanasta sānus
2. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin ablatiivimuoto sanasta sānus
3. (taivutusmuoto) yksikön neutrin datiivimuoto sanasta sānus
4. (taivutusmuoto) yksikön neutrin ablatiivimuoto sanasta sānus