Partikkeli

muokkaa

sano

  1. erityisesti verkkaisessa puheessa eräillä murrealueilla esiintyvä täytesana: ottiatuota, nykyaikana yhä useammin niinku
    Tarttis, sano, ruveta hommiin.
    Oon, sano, vähän sairastellu.

sano

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä sanoa
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä sanoa
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä sanoa

sano

  1. (puhekieltä) rinnakkaismuoto sanasta sanoi

Liittyvät sanat

muokkaa

Espanja

muokkaa

Adjektiivi

muokkaa

sano m., sana f. (monikko sanos m., sanas f.)

  1. terve
  2. riskitön
  3. vilpitön

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • sano Real Academia Españolan sanakirjassa (espanjaksi)

Italia

muokkaa

Adjektiivi

muokkaa

sano m., sana[luo] f. (monikko sani[luo] m., sane[luo] f.)

  1. terve

Latina

muokkaa

Adjektiivi

muokkaa

sānō

Mens sana in corpore sano.
  1. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin datiivimuoto sanasta sānus
  2. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin ablatiivimuoto sanasta sānus
  3. (taivutusmuoto) yksikön neutrin datiivimuoto sanasta sānus
  4. (taivutusmuoto) yksikön neutrin ablatiivimuoto sanasta sānus