Substantiivi

muokkaa

täytesana (9)

  1. esitettävän asian kannalta semanttisesti tarpeeton sana tai muu ilmaisu, jonka tarkoituksena on jollakin tavalla rytmittää kerrontaa, toimia puhujalle lyhyenä ajatustaukona tms.; tilkesana, tukisana
    Täytesanoja ovat muun muassa "niinku", "tota", "eli(kkä)", "no" ja "öö".
    Kun listataan suomen kielen ärsyttävimimpiä[sic] sanoja, loistaa kärjessä aina puhekielen täytesana niinku. (yle.fi)

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈt̪æy̯t̪eˌsːɑnɑ/

Etymologia

muokkaa

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi täytesana täytesanat
genetiivi täytesanan täytesanojen
(täytesanain)
partitiivi täytesanaa täytesanoja
akkusatiivi täytesana;
täytesanan
täytesanat
sisäpaikallissijat
inessiivi täytesanassa täytesanoissa
elatiivi täytesanasta täytesanoista
illatiivi täytesanaan täytesanoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi täytesanalla täytesanoilla
ablatiivi täytesanalta täytesanoilta
allatiivi täytesanalle täytesanoille
muut sijamuodot
essiivi täytesanana täytesanoina
translatiivi täytesanaksi täytesanoiksi
abessiivi täytesanatta täytesanoitta
instruktiivi täytesanoin
komitatiivi täytesanoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo täytesana-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa