Katso myös: sáně

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

sane (48)

  1. (kielitiede) sana puheen tai tekstin osana

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsɑneˣ/
  • tavutus: sa‧ne

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sane saneet
genetiivi saneen saneiden
saneitten
partitiivi sanetta saneita
akkusatiivi sane;
saneen
saneet
sisäpaikallissijat
inessiivi saneessa saneissa
elatiivi saneesta saneista
illatiivi saneeseen saneisiin
saneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi saneella saneilla
ablatiivi saneelta saneilta
allatiivi saneelle saneille
muut sijamuodot
essiivi saneena saneina
translatiivi saneeksi saneiksi
abessiivi saneetta saneitta
instruktiivi sanein
komitatiivi saneine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sanee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
sanet-

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • sane Kielitoimiston sanakirjassa
  • sane Tieteen termipankissa

Englanti muokkaa

Adjektiivi muokkaa

sane (komparatiivi more sane, superlatiivi most sane)

  1. järkevä, tervejärkinen

Liittyvät sanat muokkaa

Italia muokkaa

Adjektiivi muokkaa

sane

  1. (taivutusmuoto) monikon feminiinimuoto sanasta sano