sanelu
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaasanelu (2)
- (politiikka) ehtojen t. määräysten saneleminen, diktaatti
- sana sanalta lausuminen jonkun kirjoitettavaksi; sanelukirjoitus
- Potilasasiakirjoja kirjoitettiin sanelusta.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈsɑnelu/
- tavutus: sa‧ne‧lu
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | sanelu | sanelut |
genetiivi | sanelun | sanelujen saneluiden saneluitten |
partitiivi | sanelua | saneluita saneluja |
akkusatiivi | sanelu; sanelun |
sanelut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | sanelussa | saneluissa |
elatiivi | sanelusta | saneluista |
illatiivi | saneluun | saneluihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | sanelulla | saneluilla |
ablatiivi | sanelulta | saneluilta |
allatiivi | sanelulle | saneluille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | saneluna | saneluina |
translatiivi | saneluksi | saneluiksi |
abessiivi | sanelutta | saneluitta |
instruktiivi | – | saneluin |
komitatiivi | – | saneluine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | sanelu- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaasaneluehto, sanelukone, sanelulaite, sanelupolitiikka, saneluratkaisu
Aiheesta muualla
muokkaa- sanelu Kielitoimiston sanakirjassa