saneleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaasaneleminen (38)
- teonnimi verbistä sanella
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | saneleminen | sanelemiset |
| genetiivi | sanelemisen | sanelemisten sanelemisien |
| partitiivi | sanelemista | sanelemisia |
| akkusatiivi | saneleminen; sanelemisen |
sanelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sanelemisessa | sanelemisissa |
| elatiivi | sanelemisesta | sanelemisista |
| illatiivi | sanelemiseen | sanelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sanelemisella | sanelemisilla |
| ablatiivi | sanelemiselta | sanelemisilta |
| allatiivi | sanelemiselle | sanelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sanelemisena (sanelemisna) |
sanelemisina |
| translatiivi | sanelemiseksi | sanelemisiksi |
| abessiivi | sanelemisetta | sanelemisitta |
| instruktiivi | – | sanelemisin |
| komitatiivi | – | sanelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | sanelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
sanelemis- | |