sanoutua

Suomi

Verbi

sanoutua (52-F) (taivutus[luo])

1. sanoa itsensä; lähinnä sanaliitossa sanoutua irti

Etymologia

johdos verbistä sanoa (vartalo sano- + johdin -utu- + verbintunnus -a)

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: sanoutuminen

Aiheesta muualla

• sanoutua Kielitoimiston sanakirjassa