Redirect arrow without text.svg
Katso myös: seka ja sekä


SuomiMuokkaa

PrefiksiMuokkaa

seka-

  1. sekoitettu; sekava; käytetään yhdyssanojen alkuosana.
    Parhaimmillaan pettuleipä oli sekaleipää.

EtymologiaMuokkaa

Sanavartalon alkuperä on tuntematon, mutta sillä tai sen taivutusmuodoilla on vastineita kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä. Esim. seassa-sanaa vastaa viron seas, inkeroisen seas, karjalan sejassa, vatjan segaz ja liivin segās.[1]

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

seka-avioliitto, sekahaku, sekahedelmät, sekaiho, sekainfektio, sekajoukkue, sekakansa, sekakieli, sekakomissio, sekakoosteinen, sekakulttuuri, sekakuoro, sekakäyttäjä, sekaleipä, sekaluku, sekaluokka, sekamehu, sekamelska, sekametsä, sekamuoto, sekanelinpeli, sekapuusto, sekapäinen, sekaravinto, sekarengastus, sekarotuinen, sekasauna, sekasikiö, sekasorto, sekasotku, sekatalous, sekatavara, sekatyöläinen, sekatyömies, sekatyöntekijä, sekauinti, sekavihannekset, sekavilja

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • seka- Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. hakusana seka