sekakieli

Suomi

Substantiivi

sekakieli (26)

1. (kielitiede) kieli tai kielimuoto, jossa on verifioitavissa kielellisiä ominaisuuksia kahdesta tai useammasta vakiintuneesta kielestä

Ääntäminen

• IPA: /ˈsekɑˌkie̯li/
• tavutus: se‧ka‧kie‧li

Etymologia

• yhdyssana sanoista seka- ja kieli

Liittyvät sanat

• kreoli, pidgin

Synonyymit

• hybridikieli

Aiheesta muualla

• sekakieli Kielitoimiston sanakirjassa
• sekakieli Tieteen termipankissa