sepitteinen

Suomi

Adjektiivi

sepitteinen (38) (komparatiivi sepitteisempi, superlatiivi sepitteisin) (taivutus [luo])

1. sepitteellinen

Ääntäminen

• IPA: /ˈsepit̪ˌt̪ei̯nen/
• tavutus: se‧pit‧tei‧nen

Etymologia

• verbi sepittää (vahva vartalo sepitt|ä-) + johdin -einen tai
• substantiivi sepite (vahva vartalo sepitte-) + johdin -inen

Käännökset

1. sepitteellinen

Ks. sepitteellinen

Aiheesta muualla

• sepitteinen Kielitoimiston sanakirjassa